Tervetuloa Savon Rautatielle!

Savon Rautatie on uusi kirja 125-vuotisjuhliaan viettävästä Kouvolan-Kuopion rataosasta. Tyylikkäällä ulkoasulla ja runsaalla kuvituksella varustettu 200-sivuinen kirja tarkastelee Savon rataa monipuolisesti ja mielenkiintoisesti. Kirja on painettu kokonaan nelivärisenä, ja sen sivukoko on 210x250. Kirjan kustantaja on Petrin Viestintä.

LUKIJAPALAUTE: "Hienoa jälkeä kaikin osin - tekstit, kuvat, taitto. Hyviä ja hauskoja oivalluksia faktoissa, kuvituksissa, lehtileikkeissä... Ei muuta kun Tieto-Finlandiaa tavoittelemaan!"

Hieno juhlavuosi

Savon Rautatien 125-vuotisjuhlavuosi kirjoineen oli onnistunut. 4. lokakuuta -14 vietettiin neljällä Mikkelin seudun asemalla hauska juhlatapahtuma, jonka pääosaan nousi asemakylien elämä. Haukivuori, Kalvitsa, Hiirola ja Otava rakensivat asemiensa ympärille oman näköisensä kohtaamispaikan, ja niiden välillä kulki monelle muistoja herättävä lättähattujuna. Oli ilo nähdä jokaisella asemalla omanlaistaan ohjelmaa. Kalvitsassa esiintynyt M. A. Numminen kuvaili vaatimattoman Kalvitsan lavan tunnelman olleen kuin 1960-luvun Lapista. Tämä on tietenkin otettava kehuna.


Paluu rikospaikalle: Savon Rautatie -kirjan kansikuvassa oleva maisema Harjun ja Multamäen välillä on kasvanut umpeen. Oikealla alhaalla oleva entinen ratalinja on nykyisin kevyen liikenteen väylänä. Kansikuva on vuodelta 1962.

Kirja Savon Rautatie on ollut hyvä menestys. Myynti on sujunut niin, että kirjailija-kustantaja sai painolaskunsa maksettua, ja menekki on yllättänyt myös monet kirjakaupat, jotka alkuun tekivät varovaisia tilauksia. Useampaan Itä-Suomen myyntipisteeseen on toimitettu kirjaa laatikoittain lisää.

Tekijänä voi arvella, että kirjan vahvuus on sen monipuolisuus. Sisältö tarjoaa elämyksiä niin syventyneelle rautatieharrastajalle, menneisyydestä yleisesti kiinnostuneelle kuin tavallisille ihmisille, joiden elämänpiiriä Savon rautatie jollakin tavalla koskettaa. Tämä oli alun perin tarkoituskin: tehdä värikäs ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tarjoava kirja, joka kuitenkin samalla käsittelee radan historiasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta oleellisen.

Onnistuminen on kai välittynyt median tekemistä jutuista. Tässä pari esimerkkiä:

Suomenmaa: Savon radan historia kuvaa Suomen muuttumista
Savon Sanomat: Kirja Savon radasta
Yle: Savon rautatieväylä sykkii

Savon Rautatien kertomus jatkuu, ja kirjaakin on yhä saatavana!


Kirja tuli painosta!

Nyt se on valmis: Savon Rautatie on noudettu painosta, ja ennakkotilaukset on lähetetty. Uusiakin tilauksia on tullut ja otetaan koko ajan vastaan.

Kirjasta tuli sellainen kuin tekijä toivoikin. Ensimmäiset kirjan nähneet ovat antaneet spontaaneja kehuja ulkoasusta, johon tosiaan panostettiinkin. Kun on kyse niin hohdokkaasta asiasta kuin Savon Rautatie, pitäähän tyylin olla kunnossa.

Turun-Joensuun yöpikajunat kulkivat Kuopion kautta vuodesta 1984. Postia lastataan kevätaamussa reitin viimeisen viikonlopun junaan Kuopion asemalla toukokuussa 1989. Kuva kirjasta Savon Rautatie.

Tässä muutamia tuoreeltaan saatuja kommentteja:

"Kyllä olet tehnyt valtavan työn kirjaa tehdessäsi. Kokonaisuuden pitäminen hanskassa vaatii kovaa ammattitaitoa. Vanhojen ratalinjojen nostalgia oli koskettavaa."

"En ole ehtinyt vielä kovin syvällisesti sitä lukemaan, mutta ainakin turvalaitetekniikan osalta kirjassa on paljon mielenkiintoisia juttuja ja kuvia."

"Kiitos tekijöille hyvästä kirjasta!"

125 vuotta Savon Rautatietä

Höyryveturien aikakausi päättyi Savon radan matkustajajunissa 1971, tavarajunissa 1975. Hr1 Ukko-Pekka 1014 lähdössä Pieksämäeltä Kouvolaan. Kuva kirjasta Savon Rautatie. (Mikko Alameri 1968)  

Savon Rautatie valmistui vuonna 1889 yhdistämään Mikkelin ja Kuopion kasvavat kaupungit rataverkkoon, ja tarjoamaan yhteyden Pietarista ja Viipurista Savon sydänmaille sekä idän maakunnista pääkaupunkiin.

Ensimmäiset junat tekivät matkaa Kouvolasta Kuopioon 11 tuntia. Rautatiellä oli alkuaikoina suuri paikallinen merkitys. Uusi kulkumuoto loi ennenkokemattoman ulottuvuuden ihmisten ja tavaroiden liikkumiselle, synnyttäen vireää elämää niin kehittyviin kaupunkeihin kuin aiemmin syrjäisiin maalaiskyliin. Myös radanvarren teollisuus alkoi nopeasti kasvaa.

Liikennepaikkoja lisättiin. Ensimmäiset uudet pysäkit perustettiin jo 1890-luvulla, ja pysähdyspaikan saaminen oli pienille kylille merkittävä asia. 1930-luvulla rautatielaitos vastasi linja-autoliikenteen kehittymiseen lisäämällä radikaalisti seisakkeita. Savon radallekin niitä syntyi useita kymmeniä.

Sota-aika oli Savon radalle raskas, kohdistuihan Kouvolan ja Pieksämäen risteysasemiin ankara pommitus. Radalla matkusti arvoväkeä, sillä Mikkeli oli sekä puolustusvoimille että rautatielaitokselle keskeinen paikka sota-aikana.

Sodan jälkeen Savon rata ruuhkautui pahasti, kun Itä-Suomen rataverkko jäi tyngäksi alueluovutusten seurauksena. Suuri osa Itä-Suomen junaliikenteestä kulki Kouvolan ja Pieksämäen välistä osuutta. Miehitettyjä liikennepaikkoja lisättiin, ja materiaalipula vaikeutti liikenteen hoitamista.

Aukeama kirjasta Savon Rautatie (luku 7: Ruuhkavuodet). Kuva suurenee klikkaamalla sitä.

1950–1970-luvuilla radan eteläosa kunnostettin ja varustettiin Suomen ensimmäisellä, aikansa moderneimmalla kauko-ohjaustekniikalla. Mutkaista Savon rataa suoristettiin useilla kymmenillä oikaisuilla. Tästä vaiheesta on kirjassa Savon Rautatie mielenkiintoinen kuvaus.

Myös Savon radalla liikkunut junakalusto uudistui nopeasti. Höyryveturit menettivät asemansa yhden vuosikymmenen aikana, ja Suomen viimeinen vakinainen höyryllä vedetty matkustajajuna ajettiin Savon radalla toukokuussa 1971. Samalla poistuivat Savon radalla tutut ensimmäisen sukupolven Dm4-moottorijunat. Sähköjunaliikenne Kouvolan ja Pieksämäen välillä alkoi joulukuussa 1980. Sähköistys jatkui Iisalmeen asti vuonna 1984. Pieksämäen ja Kuopion välin kauko-ohjaus otettiin käyttöön 1983.

Aukeama kirjasta Savon Rautatie (luku 12: Sähköä ilmassa). Kuva suurenee klikkaamalla sitä.

Maaltamuutto ja rautateiden keskittyminen kaukoliikenteeseen heikensivät paikallisjunatarjontaa, ja lättähattujen aikakausi päättyi 1980-luvulla. Kaukojunien nopeuttamista jatkettiin. 2000-luvulla rataa on modernisoitu mm. poistamalla tasoristeyksiä. Kirjan lopussa käydään katsomassa, millaista on 1960-luvulla hylätyillä ratalinjoilla.

125-vuotiaana Savon Rautatie on tietenkin monella tavalla erilainen kuin ennen. Mutta edelleen se on yötä päivää sykkivä Savon valtaväylä, joka kätkee sisäänsä monta kiehtovaa tarinaa. Pian ilmestyvä 200-sivuinen kirja Savon Rautatie luo mielenkiintoisen katsauksen viehättävän rataosan taipaleeseen.